Let the mayhem begin....
Eli EFn testiin lupaamat lippaat saapuivat keskiviikkoaamuna matkahuollossa. Lippaat oli pakattu TDI Armsin muoveihin, toinen rasvapaperiin kääräistynä ja toinen ilman.
Avasin paketin paikan päällä ja totesin testin olevan ohi toisen lippaan osalta ennen kuin se ehti edes alkaa. Lippaan vasemmalla sivulla, lukituskolon puoleisella sivulla oli n. 4 mm syvä kolhu, joka varmuudella aiheuttaa syöttöongelmia.
(Tiedotin tästä välittömästi EF Securityä ja sieltä homman sanottiin olevan OK, vaurioitunut kuljetuksessa.)
Tämän lisäksi klommon vieressä sekä lippaan oikealla puolella ja etureunassa oli merkkejä hienoisesta pistekorroosiosta. Varsin erikoista, mikäli lippaat todella ovat ruostumattomia.
Ja tiedetään, kyllä rosterikin ruostuu, mikäli sen pintaan tehdään naarmu epäpuhtaammalla aineella. Tässä tapauksessa korroosiokohdissa ei kuitenkaan ollut merkkejä pintavaurioista kuten kuvista on nähtävissä.
HUOM! Pieni pistekorroosio ei vaikuta lippaan toimintaan millään muotoa!
Kotiin päästyäni kaivoin vaatimattomasta lipaslaatikostani esille yhden Royal Ordnancen valmistaman brittiläisen teräslippaan ja suoritin pienimuotoisen vertailun.
Kummissakaan lippaissa ei ole merkintöjä, ei TDIn eikä ROn, vaan molemmat ovat harmaiksi pintakäsiteltyjä (maalattu?) pohjalevyä myöten. Kuvista selvinnee lippaiden ilmiselvä sukulaisuus, joten uskallan edelleen väittää, että kyseessä on ROn lippaat.
Pintapuolisen tarkastelun jälkeen syvennyin sisälmyksiin. Pohjalevyn irroitus paljasti kohtuullisen vahvan jousen ja kuinka ollakaan, varsin paljon USGI Green Followeria muistuttavan nostajan.
Nostaja itsessään ei vaikuttanut niin huonolta kuin pelkäsin. Materiaali on kohtalaisen vahvaa ja kestää jopa pienimuotoista väkivaltaa (vääntelyä).
Seuraavana vuorossa oli lippaiden täyttö. Täyttötestin suoritin stripper clipeillä ja verrokkina käytin alumiinista teflonkäsiteltyä D&Hn lipasta. D&Hn valitsin siksi, että pidän sitä yhtenä parhaista ARrän lippaista tällä hetkellä.
TDIn lippaan täyttö oli yhtä hitsin tuskaa. Johtui lähinnä karhesta pintakäsittelystä, uutuudenjäykkyydestä ja edellämainitusta jäykähköstä jousesta.
D&Hn kohdalla ongelma ei ollut, vaikka näissäkin on tymäkät jouset. Pintakäsittelyssä lisätty teflon helpottaa täyttöä kummasti.
Täyttötestin yhteydessä huomasin, että TDIn lippaiden nostin tai jousi pohjaa eli kun lipas on täynnä, ei nostin enää painu alas kuin millin.
Tämän seurauksena on lippaanvaihdossa ongelma, lipasta ei saa paikalleen edes käyttämällä voimaa tai mikäli se lukittuu paikalleen, saattaa ylimmäinen patruuna jarruttaa luistia siinä määrin, että se ei liiku taakse täydellä voimalla ja tuloksena on häiriö.
Vastaavaa ongelmaa 29llä patruunalla tietenkään ilmennyt.
Kuten kuvasta selviää D&Hn lipas selvisi tästä useamman millin marginaalilla ja lippaat menevät paikkaan erittäin helposti.
Syyksi paljastui followerin keskellä oleva jalka, joka on 1.20 mm pidempi kuin green followerissa. Ongelman pystyy korjaamaan vaihtamalla followerin tai lyhentämällä jalkaa.
Koska en halunnut modifioida alkup. followeria, testasin lippaan Green Followerilla ja ongelma poistui.
Followerin vaihdon yhteydessä paljastui myös että täyttö GFllä sujui huomattavasti jouhevammin kuin alkuperäisellä. Syy moiseen lienee GFn kovempi ja liukkaampi materiaali.
Lipaskuilutestauksen suoritin usealla Bushmasterin ja yhdellä Stag Armsin lowerilla.
Testi on kaikessa yksitoikkoisuudessaan seuraavanlainen.
Lowerit irroitetaan uppereista (mikäli mahdollista).
Tyhjä lipas asetetaan lipaskuiluun useita kertoja kevyesti kämmenellä painaen.
Lippaansalvan tulee lukittua joka kerta kunnolla pohjaan ja lippaan tulee pudota kuilusta omalla painollaan lowerin ollessa kallistettuna jommalle kummalle sivulle n. 45 astetta.
Edellinen toistetaan upperin ollessa paikallaan edelleen tyhjän lippaan kera.
Lisäksi luistia räkätään edestakaisin lippaan ollessa paikalla siten, että liikkuvat eivät lukitu taakse. Tällä varmistetaan, että lippaan lukituskolo on oikeassa paikassa (*), eivätkä lippaan huulet hankaa luistin pohjassa oleviin uriin.
Em. testeistä TDIn lipas meni puhtaasti läpi.
Täyden lippaan testauksen teen radalla, jotta YTJ ei vaarannu ja annan raportin siitä tuonnempana.
Myös kuvat lisätään ratakäynnin jälkeen.
(*) ROn teräslippaissa kolojen paikoituksessa on ilmennyt ongelmia ja saattaa olla, että kolot ovat joko liian korkealla tai liian matalla.
Ampumatesti on suoritettu eikä siitä paljon raportoitavaa ole. Lipas testattiin täyttämälle se käsin 30llä patruunalla ja tyhjennettiin vaihtelevalla nopeudella Bushmasterin M4 Carbinella.
Testiin uhrasin 60 kpl American Eaglea (LC04) ja 30 kpl jälleenladattuja patruunoita.
Ensimmäisenä vuorossa oli rauhallinen kouluammunta kyynärtuelta 150m matkalta, ei häiriöitä.
Toinen kierros nopeampaan tahtiin, ei häiriöitä. Sama toistettiin jälleenladatulla patruunalla myöskin ilman häiriöitä.
Lipastuelta lippaita en testannut, koska katson että se asento on vain naisia varten, miehet ampuvat kyynärtuelta...
Siis varsin tapahtumaköyhä testi eli lipas toimi kuten kuuluu.
Kaikenkaikkiaan RO / TDIn lipas on varsin hyvä ja kohtuullisen kovaakin kohtelua kestävä lipas, joka pienillä tuunauksilla kestää vuosien kovaa käyttöä, eikä ole aivan niin herkkä kulumiselle kuin alumiinista valmistettu USGI ja on allekirjoittaneen suosikkilipas kaliberissa .300 Whisper.
Lippaiden määrästä ja testiryhmän koosta johtuen, lipastesti oli hieman tynkä, mutta antaa toivotttavasti jossain määrin suuntaa ja helpottaa ostopäätöksessä.
Lopuksi plussat ja miinukset.
+ vahvat jouset
+ karhea pinta (ei lipsu hikisissä käsissä)
+ toimintavarma (mikäli nyt yhdestä lippaasta voi johtopäätöksen vetää)
- hinta
- lippaat ruostuvat (vaikka lippaan väitetään olevan ruostumaton)
- followerit vaativat modifiointia/ vaihtoa
MN
There is no such thing as "enough magazines".
Μολoν λάβε
